Kappale 3. Eliömaailman luokittelu
Kappaleessa kome käytiin läpi eliömaailman luokittelua ja sen tärkeyttä, sekä luokittelutapoja.
Eliöiden luokittelu on tärkeää muun muassa maatalouden ja erilaisten tutkimuksien kannalta. Muutenkin on hyvä hyvö oppia tuntemaan eri eliöitä ja eläimiä. Esimerkiksi jos bakteereja ei luokiteltaisi, ei voitaisi kunnolla sanoa minkä bakteerin seurausta jokin sairaus on.
Eliöiden luokitus järjestelmä lähtee liikkeelle lajeista:
- Laji: samaan lajiin kuuluuvat yksilöt, jotka pystyvat lisääntymään ja joiden jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä.
- Suku: Samaan sukuun kuuluvat lajit, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia.
- Heimo: Heimoon kuuluvat lajit, suvut, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia.
- Lahko: Samoja ominausuuksia jakavat heimot.
- Luokka: Samoja ominaisuuksia omaavat lahkot
- Pääjakso: Samoja ominaisuuksia omaavat luokat.
- Kunta: Samoja ominaisuuksia omaavat pääjaksot
Eliöiden luokittelu alkoi 1700-luvulla, jolloin oli vain kaksi kuntaa kasvikunta ja eläinkunta. Nykyisin on olemassa kuusi kuntaa, jotka voidaan jaotella kahteen osaan esitumalliset ja tumalliset. Esitumallisia ovat arkit ja bakteerit. Tumallisia ovat alkueliöt, kasvit, sienet ja eläimet. Esitumalliset ovat yksisoluisia ja tumelliset monisoluisia (yleensä). Esitumalliset lisääntyvät suvuttomasti.
Arkit ja bakteerit.
Arkit ja bakteerit ovat yksisoluisia ja ne lisääntyvät suvuttomasti. Arkeilla ja tumallisilla on samankaltaisia tekijöitä ja niillä päätellään olevan sama kantamuoto. Arkit selviävät hyvin karuissa olosuhteissa. Bakteerit ovat hyvin monimuotoinen kunta. Niillä on monia tehtäviä ekosysteemissä. Muun muassa hajoittajina, jotkin bakteerit voivat yhteyttää, osa bakteereista on hyödyllisiä ihmisille esim. suolistobakteerit. Iso osa bakteereista on taudinaiheuttajia. Arkit ja bakteerit ovat sekä omavaraisia että toisenvaraisia.
Alkueliöt.
Alkueliöt ovat yksi- tai monisoluisia. Ne tarvitsevat kosteutta elääkseen. Alkueliöihin kuuluvat kaiki ne eliöt, jotka eivät ole esitumallisia, eläimiä, kasveja tai sieniä. Alkueliöiden määrittely siis muuttuu paljon.
Alkueliöt voidaan jakaa omavaraisiin ja toisenvaraisiin alkueliöihin. Omavaraiset alkueliöt ovat yksi- tai monisoluisia leviä (esim.viherlevä). Ne pystyvät yhteyttämään ja ovat siten tärkeitä vesistöjen ekosysteemin kannalta. Levillä ei ole yleensä vartta, juuria tai lehtiä, joten niillä on sekovarsi. Levillä on erilainen rakenne ja ne tuottavat erilaisia yhdisteitä kuin kasvit. Toisenvaraisia alkueliöitä ovat alkueläimet kuten tohvelieläin ja limasienet.
Kasvit.
Kasvit voidaan jakaa kolmeen osaan sammaliin, sanikkaisiin ja siemenkasveihin.
Siemenkasvit voidaan jakaa kahteen osaan paljassiemenisiin ja koppisiemenisiin. Siemenkasvit lisääntyvät niin suvullisesti kuin suvuttomasti maavarsien ja juurenpalasien avulla. Siemenkasvit ovat omavaraisia ja toisenvaraisia.Sammalet ja sanikkaiset myös. Kasveilla on yleensä hyvin erotettavissa varsi, juuri, lehdet ja kukka. Niillä on monenlaisia soluja, jotka muodostavat solukkoja. Jokaisella solukolla on omat selkeät tehtävänsä.
Sienet.
Sienien soluissa on samanlaisia yhdisteitä kuin eläinsoluissa. Niiden solut rakentuvat eri aineista kuin kasvien. Suurin osa sienistä on mikrosieniä, joita ei voi nähdä paljaalla silmällä. Kuten hiiva ja home. Sienet koostuvat sienirihmastosta, josta voi hyvissä olosuhteissa kasvaa itiöemä eli sieni. Itiöemä tuottaa itiöitä, joten sienet lisääntyvät suvuttomasti. Sienillä ei ole viherhiukkasia, joten ne ovat toisenvaraisia. Ne joko loisivat, hajoittavat tai elävät mutualistisessa eli molempia osapuolia hyödyntävässä suhteessa esim. puiden kanssa.
Jäkälät ovat sienen ja levän mutualistinen suhde.
Eläimet.
Eläimet ovat toisenvaraisia. Niiden solut ovat erilaiset kuin kasveilla ja sienillä. Eläinten solut muodostavat kudoksia, jotka muodostavat elimiä, jotka muodostavat elimistöjä. Kudostyyppjä ovat hermo-, lihas-, pinta- ja tukikudos.Eläimet lisääntyvat suvullisesti, paitsi meduusalla voi olla myös suvuttomia lisääntymisen vaiheita.
Kappaleessa käytiin myös miten eliömuotoja luokitellaan. Tähän on olemassa monia eri tapoja, joita tulee tekniikan kehityksen myötä koko ajan lisää. Ennen luokittelu perustui eläinten rakenteen selvittelyyn ja vertailuun. Nykyisin on olemassa DNA tutkimus ja siihen liittyen aminohappojen järjestystutkimus, sekä kromosomitutkimus. Eläimiä voidaan tutkia myös yksilökehitykseltään ja käyttäytymyseltään.
